Ittelleen asetetuista tavoitteist on välil vaan tosi vaikee pitää kii. Nytki mietin, että pitäskö pyytää anteeks, kun postauksii ei oo tullut. Mut enhän mä ääneen oo luvannu alkaa mitenkää tiheesti postailemaan. Se on semmonen lupaus, jonka oon vaan mun pään sisällä sopinu. Mun piti eilen tehdä neljä YH-tehtävää. Tein kaks. Mut tein tänää enemmän ja korjasin tilanteen.
Eilen siirsin mun herätyskellon toiselle puolelle huonetta, niin että joudun nousemaan ylös laittaakseni sen pois päältä. Koska muuten en nousisi.
Mun kuulokkeista ei oo pariin päivään kuulunu mitään muuta kun Scandinavian Music Groupia. Se on hyvää vaihtelua musikaalimusiikkiin.
Olin Lontoossa, ettekä oo saanu siitä mitään postausta. Lupaan, niin, lupaan, että tuutte sen saamaan. Joskus. En lupaa, että lähiaikoina. Ehkä vuoden päästä. Ehkä huomenna. Lupaan, että teen sen silti. Joskus.
Haluisin oppii kirjottaa hienoi metaforia. Haluisin oppii kirjottaa kauniita runoja. Haluisin oppii kirjottaa symbolisia tekstejä. Joskus mä vielä opin. Joskus...
Kolme ekaa jaksoa lukiossa on ohi. Tän koeviikon jälkeen. Enkä tiiä, miten tää aika meneekin yhtäkkiä niin nopeesti. Ehkä just siks, ku ootin sitä niin pitkään ni sit se aika vaan sattuu menemään nopeesti.
Päätin että julkaisen tän tekstin vasta ihmisten aikaan. Eli huomenna, kun herään. Eli kaikki kohdat, joissa viittaan eiliseen, koskee oikeasti toissapäivää. Kaikki lauseet, jotka aloitan sanalla tänään ovat oikeasti eilen kirjoitettuja lauseita. Niin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti