MINULLE KUULUU IHAN HYVÄÄ

Olen ollut hetken poissa, en ole julkaissut blogiin mitään, mutta tällä kertaa se ei johdu laiskuudesta. Olen kirjoittanut mielestäni blogihistoriani parhaan postauksen (okei, olen aikaisemmin julkaissut tässä blogissa vain kaksi postausta... mutta silti). En vain vielä uskalla julkaista kyseistä postausta ja luulen, että tulen vielä muokkaamaan sitä ennen, kuin julkaisen sen.

Mutta mitä minulle kuuluu? Täytin 27.6. kuusitoista vuotta. Lahjaksi sain kameran, josta maksoin itse kyllä yli puolet, mutta kuitenkin. Tässä postauksessa olevat kuvat on otettu uudella kamerallani. Pidin myös pienimuotoiset "sweet sixteen" -juhlat kolmen kaverini kanssa, sillä neljäs ei päässyt. Heiltä sain lahjaksi kaulakorun, suklaata, ponnareita ja rahaa. Ne olivat mielestäni ihan onnistuneet juhlat ja meillä oli hauskaa. Söimme kakkua (ja muita herkkuja), järjestin heille tietovisan ja kaikkea muuta mukavaa. Että minulle kuuluu ihan hyvää.

Olen myös ajoittain miettinyt, että onko tämä kirjakielellä kirjoittaminen ihan se oma juttuni. Koska tiäkste, joskus ois vaa helpompaa kirjottaa samalla tavalla ku miten puhuu. Mutta päädyn aina siihen lopputulokseen, että kirjakieli on ihan okei kuitenkin. Eniten ongelmia herättää sana "minulla", sillä "mulla" kuulostaa niin paljon luontevammalta. Mutta enköhän minä pärjää tämän kirjakielen kanssa.

Olen tutustunut uusiin ihmisiin ja saanut kavereita ihmisistä, jotka tulee samaan lukioon kanssani. Se on kiva, kun ei koulun alkaessa tarvitse olla ihan yksin, vaan tietää edes muutaman ihmisen koulusta. En ole nyt kesällä nähnyt kavereistani kuin muutaman. Lopuista en edes tiedä, että mitä he tekevät ja missä menevät, paitsi tietenkin instagram feediä katsomalla. No, onneksi olen saanut niitä uusia kavereita, muuten tämä kesä tuskin olisi ollut näin kiva.

Huomenna menen isoseksi lastenleirille, lauantaina käyn hakemassa kengät, jotka ystäväni on maalannut minulle ja viikon päästä lähden sitten partioleirille, jossa olen sitten yhdeksän päivää. Sitten on enää muutama viikko lomaa. Niille viikoille minulla ei ole vielä minkäänlaisia suunnitelmia. Elokuussa isoveljeni muuttaa pois kotoa, opiskelemaan. Minäkin haluaisin muuttaa pois kotoa, lähemmän lukiota, jossa tulen opiskelemaan. Mutta äiti sanoi, että ensimmäiset puoli vuotta pitää ainakin asua kotona. Itsekin haluan ensin odottaa ne puoli vuotta, niin tiedän, että jaksanko käydä töissä lukion ohella. Eikä sinne lukiolle nyt niin pitkä matka ole, mutta koska olen hidas aamuisin, joutuisin heräämään joka päivä joskus viiden, tai ehkä puoli kuuden aikoihin.

Voisin opetella tekemään aamurutiinin tunnissa, niin voisin sentään nukkua kuuteen. Muuten tulen varmaan olemaan jatkuvassa univelassa.